Halli avoinna normaalisti!

K2:n tarina

Kiipeilykeskus K2 sai alkunsa turkulaisten kiipeilijöiden yhteisestä halusta tarjota Turun alueelle ennennäkemättömät kiipeilymahdollisuudet. Halusimme tukea kaikentasoisia kiipeilijöitä harrastuksessaan, ja saada lajin pariin mahdollisimman paljon uusia, innokkaita harrastajia.

Lajin kysyntä kasvaa koko ajan ja tahdomme luoda helposti lähestyttävän keskuksen, jonne kaikki ovat tervetulleita kykyihin katsomatta. Meille on tärkeää säilyttää kiipeily-yhteisön tiivis ja vastaanottava henki. Siksi Kiipeilykeskus K2:ssa välitämmekin näitä luonnollisia arvoja myös omalla toiminnallamme. Tavoitteenamme on luoda alueen kiipeilyharrastajille tukikohta, jonne tullaan harrastamaan ja viihtymään. Tulemme jatkuvasti kehittämään keskustamme niin uusia kuin vanhojakin harrastajia paremmin palvelevaksi.

K2:n tyypit

Sophie Jussila

Sophie on luonteeltaan aktiivinen, rohkea ja kokeilunhaluinen – ei siis ihme, että kiipeily löytyi jo nuorena. Vuosien varrella Sophie on vetänyt kiipeilykerhoa ja paljon muitakin ryhmiä. Viime vuodet hän on työskennellyt Turun Kiipeilypalatsilla.

Kipinä omaan kiipeilyyn löytyi uudelleen, kun Soffe tapasi nykyisen puolisonsa. Kiipeilytreffit veivät mennessään, ja nykyään kiipeily on sekä oma että yhteinen harrastus. Yhdeksi kiipeilyn parhaista puolista Sophie kertoo kiipeilyreissut: kokemusten jakaminen, luonnossa oleminen ja itsensä haastaminen ovat reissuissa hienointa. Yksi erityinen kiipeilymuisto on ensimmäinen Laosin reissu: siellä puhelin jäi repun pohjalle ja sai keskittyä olennaiseen – ystävien kanssa kiipeilemiseen.

Tuomo Vainio

Tuomo päätyi kiipeilemään ystävänsä innoittamana vuonna 2009. Ensimmäinen kokeilu Kiipeilypalatsilla vei mukanaan ja eskaloituikin heti yölliseen boulderointiin lumisateessa, auton pitkien valojen loisteessa. Kotiin ei voinut lähteä ennen kuin reitti oli kiivetty.

Aina, kun pakkasta oli vähemmän kuin viisi astetta, suunnattiin ulos kiipeilemään. Ulkokiipeily on edelleen keskeinen osa Tuomon kiipeilyharrastusta.

Parasta kiipeilyssä Tuomosta on monipuolisuus ja itsensä haastaminen. Omasta kiipeilystä löytyy loputtomasti kehityskohteita ja parantamisen mahdollisuuksia. Näiden työstäminen on palkitsevaa puuhaa. Ulkoilmassa uusien reittien löytäminen ja ensinousujen kiipeäminen ovat hänelle harrastuksen kärkihetkiä. Tärkeäksi puoleksi Tuomo nostaa myös yhteisöllisyyden sekä yhteisön uniikin ilmapiirin: kiipeilyn opit kulkeutuvat kokeneemmilta kiipeilijöiltä vasta-alkajille, ja jopa kilpailuissa tunnelma on kannustava.

Vuosien varrella Tuomolle on kertynyt useita unohtumattomia kokemuksia lajin parissa, niin monia, että näistä yhden nostaminen ylitse muiden olisi mahdotonta.

Lauri Falck

Lauri löysi kiipeilyn etsiessään uusia innostavia urheilumuotoja. Parikymmentä vuotta jatkunut tennisharrastus ei koskaan tuntunut oikeasti siltä omalta jutulta, vaikka hyvässä porukassa treenaaminen olikin aina kivaa. Kiipeilyn kautta löytyi se oma liikuntajuttu, johon voi uppoutua täysillä, ilman ulkopuolisia odotuksia. Kiipeilyssä parasta Laurin mielestä on se, että sitä saa tehdä vain itseään varten, omat tavoitteet asettaen ja niitä kohti työskennellen.

Parhaimmaksi kiipeilymuistokseen Lauri nimeää reissun Olhavanvuorella. Tuossa reissussa kiteytyi kaikki kiipeilyn parhaat puolet: ystävien kanssa jaetut kiipeilykokemukset, luonnossa oleminen ja ainutlaatuinen yhteisöllisyys.

Yrittäjätausta ajoi kohti unelmaa omasta kiipeilykeskuksesta, ja loppuratkaisu onkin ilmeinen, tässä sitä ollaan.

Jaakko Vallivirta

Ensikosketus kiipeilyyn tuli, kun kaveri vei Jaakon seikkailuhengessä kiipeämään trädiä. Eka liidi napattiin pian sen jälkeen Kustavin kallioilla kahden kamalotin varmistamana. Jalat tärisivät topissa pahemman kerran, mutta ylös asti päästiin. Seuraavaksi testailtiin boulderia Pallivahassa, sporttia Rauninrotkolla, ja sisäkiipeilyä Kiipeilypalatsilla muutaman kerran. Luonnollinen seuraava askel olikin sitten lähteä yksin Tonsaille kiipeämään. Onneksi samanhenkinen kaveri löytyi Bangkokin kiipeilyhallista.

Sporttikiipeily on Jaakolle nykyään se juttu, kun alun nopea kehitys koukutti jatkamaan. Kiipeilyssä yleisesti parasta on flow-tilaan pääseminen ja se, miten laji yhdistää ihmiset. Luonnon lähelle pääseminen kuuluu Jaakon mielestä sekin lajin parhaisiin puoliin. 

Hienoimmat kiipeilymuistot liittyvät moniin Jaakon tekemiin kiipeilyreissuihin Tonsailla, Chiang Maissa, Laosissa, Etelä-koreassa, Margalefissä, Kalymnoksella ja Ruotsissa. Reissuihin kiteytyvät lajin kaikki parhaat puolet.

Miten voimme auttaa?